Avataan nyrkit

Olen pienestä pitäen haaveillut kirjailijan urasta. Tartuin kynän varteen jo ala-asteella, kirjoittaen mitä ihmeellisimpiä tarinoita. Opettajani kehui mielikuvitustani. Eräs luokallani oleva poika haukkui käsialaani pojan käsialaksi, kun taas minun mielestä hänen käsialansa näytti tytön käsialalta. Yläasteella osallistuin opettajan kannustuksesta runokilpailuun, jossa osa runoista painettaisiin kirjaksi. En voittanut kilpailua, mutta runoni pääsi kirjaan. Murrosiässä lopetin kirjoittamisen. En vieläkään tiedä miten se tapahtui. Jotenkin se vain jäi, luovuus katosi. Myöhemmin löysin keskeneräiseksi jääneen kirjani, johon olin kirjoittanut isoilla kirjaimilla kanteen ”PASKA”.

Haluan kertoa blogissani, millaista on elää ja kasvaa kuurojen vanhempien lapsena kuulevassa yhteiskunnassa. Kirjoitan suomeksi, tietoisena siitä että englanniksi tavoittaisin enemmän lukijoita. En välitä. Myös viittomakielinen blogi kävi mielessäni, mutta se olisi edellyttänyt kameralle esiintymistä, enkä ole siihen vielä valmis.

En tavoittele suurta yleisöä, mutta toivon että kirjoitukseni voisi vaikuttaa edes yhteen lukijaan. Me ihmiset olemme joskus koneita, jotka suoritamme elämäämme. Teemme asioita koska on pakko, koska niin on ollut aina tapana. Isot rattaat pyörivät ympärillämme, emmekä tiedä minne meitä viedään. Haluan, että edes yksi ihminen avaisi silmänsä, katsoisi ympärilleen, uskaltaisi hypätä pois kyydistä ja mennä minne itse haluaa, olla se mikä oikeasti on. Ihminen. Ei koneen osa.

"Anna mun nähdä kun maailma muuttuu
Anna nähdä kun viha unohtuu
Nähdä kun unelmistaan voi tehdäkin totta
Ja oikeus toteutuu
Anna mun nähdä kun muurit murtuu
Anna nähdä kun nyrkit avautuu
Nähdä kun rikas köyhälle ovensa avaa
Ja oikeus toteutuu" (NMB - Utopia)

http://www.youtube.com/watch?v=rWYeL6cnTrU