Minulta on usein kysytty, kuinka olen oppinut viittomaan. Olen
aina luullut, että viittomakielentaito periytyy äidinmaidossa. Näin ei
kuitenkaan ole. Asia selvisi minulle viime syksynä, kun liityin Kuurojen
vanhempien kuulevien lasten yhdistykseen. Yllätyin, kun kaikki eivät osanneetkaan viittoa. Jos vanhemmat eivät viito lapselleen, ei lapsi opi viittomaan. Liikutuin. Ymmärsin olevani etuoikeutettu. Yhtäkkiä
arvostin paljon enemmän vanhempiani, jotka ovat viittoneet minulle pienestä
lähtien.
Kuurot puhuvat epäselvästi. Viittoessaan he saattavat
päästellä erilaisia äännähdyksiä. Se johtuu siitä, että he eivät kuule omaa
ääntään. Lapsena minua hävetti, kun toiset lapset matkivat äitiäni. Kerran yksi
lapsi kysyi, kuinka ymmärrän mitä äitini puhuu. Sanoin että meillä on oma
salakieli, että sitä ei ymmärrä kukaan muu. Ei se kaukana totuudesta ollut.
Vieläkin ymmärrän mitä äitini sanoo, vaikka pitäisin silmiäni kiinni.
Omat lapseni ovat oppineet jonkin verran viittomakieltä.
Huomaan heissä samaa häveliäisyyttä mitä itselläni oli lapsena. He eivät
mielellään viito muiden nähden. Kaikki eivät ymmärrä sitä. Monet sanovat että
viittomakieli on kaunista. Ei se aina ole. Eihän tavallinen puhekaan ole. Jos viittoja on vihainen ja
kiihtynyt, viittomat näyttävät rajuilta ja töksähtäviltä. Lisäksi kasvot ovat
kurttuiset. Mielestäni viitotut laulut ovat kauniita. Niissä liikkeet ovat
sulavat, kasvoilla on tyyni ja rauhallinen ilme.
”Ennen vanhaan” oli häpeällistä viittoa julkisesti,
saatettiin jopa haukkua apinaksi. Äitini on sitä ikäluokkaa, joka sai
karttakepistä näpeilleen jos viittoi koulussa. Kuurot pakotettiin puhumaan.
Taustalla vaikutti oralismi. Uskottiin, että ihminen ei voi ajatella tai
kehittyä henkisesti muutoin kuin puhekielen kautta. Äitini on kertonut, että eräs hänen luokkatoverinsa opetti häntä salaa välitunnilla viittomaan. Ajatella,
kun toiset menivät salaa nurkan taakse tupakoimaan, kuurot menivät salaa
viittomaan! Viittomakieleen liittyvän häpeän takia jotkut kieltäytyivät viittomasta lapsilleen julkisilla paikoilla. Tavallaan äitini oli aikansa
kapinallinen, koska hän viittoi minulle ajasta ja paikasta riippumatta. Siksi
minäkin osaan nyt viittoa ja olen ylpeä siitä!
